162
Vinne luoka lodjapuune,
Vinne vehmre' viznapuudze'.
Ai ta halli kambre ette:
Tere imä, tunne poiga!
Ei sie ole mie' poiga,
Ei iks tunne tulekist,
Saa arvo astukist.
Ei sa iks ole mie' poig,
Sa olet selge vinne mies,
Vinne mies, vinne hobene,
Vinne piitska peohna,
Vinne karbats' kangelah,
Vinne luoka lodjupuune,
Vinne satul sarapuune,
Vinne vehmre' viznapuudze'.
Kiä sääl aidah kõndines,
Takah taba tallitanes?
Sõzar aidah kõndines,
Takah taba tallitas.
Karas' ta vällä kaema,
Tekkü vällä tervütämä.
Tere es, tere, tunne veljä!
Küll ma es tunne, velekene,
Tunne su tuvagu tutasta,
Silmä seere köüte'ist,
Halka mielde hamme'est,
Kirivista kinde'ist,
Nakka kaema kaputist.
Nie' kalli' mie' koedu,
Saasugudze' saadedu.
Oh mu hüvvä velekeist,
Kallist veljä kannetut!
Halul na alale hoiedu,
Läbi mõõga ära mõstu,
Läbi palangu parandetu,
Saanu na viel siijä maale,
Neide sõzarde silmi,
Kalli imä kaeskella.
Oh mu kulla velekene,
Ole ma tulnu tundema,
Kallist vällä kaema,
Mina pane palve'ille,
Heidä hellile sõnole.
Lätsi ta kambre lävele,
Aste ta ala akkena:
Kuule, kulla imäkene,
Kallis vana ezäkene!
